Turvalaitteet
Väylät merkitään turvalaitteilla, joita myös merimerkeiksi kutsutaan. Suomen karikkoisilla vesillä pelkästään rannan muotojen avulla tapahtuva navigointi on mahdotonta. Turvalaitteet kertovat väylän sijainnin silmin havaittavasti. Lisäksi useissa turvalaitteissa on tutkaheijastin tai tutkamajakka.
Pimeässä navigointia varten suurimmassa osassa turvalaitteista on valoheijastimet. Kauppamerenkulun väylillä tärkeimmät turvalaitteet on varustettu valoilla. Veneväylillä valolaitteita ei pääsääntöisesti käytetä. Tämän vuoksi veneessä on hyvä olla kunnollinen valonheitin, jolla heijastimet näkyvät riittävän kaukaa.
Linjamerkit osoittavat väylälinjan. Viitat, poijut ja reunamerkit osoittavat väyläalueen reunaa. Reunamerkit sijaitsevat väyläalueen ulkopuolella. Etäisyys reunamerkistä väylän reunaan on merkitty karttaan. Kaikkia väylälinjoja ei ole merkitty linjamerkein eikä kaikkia väyläalueen kulmapisteitäkään ole välttämättä merkitty turvalaitteilla. Väylällä liikkuja tarvitseekin navigoinnin tueksi myös ajantasaisen merikartan.
Navigoinnin pitää perustua aina varmimpiin käytettävissä oleviin kiintopisteisiin. Seuraavana on Merenkulun oppikirja I-II:sta hieman muokattu luotettavuuslista, jossa parhaat kiintopisteet ovat ensimmäisenä:
- Kiinteät turvalaitteet kuten majakat, linjataulut ja maalla olevat loistot.
- Muut selvästi erottuvat kiinteät rakennukset kuten kirkontornit, voimalaitosten piiput ja tukiasemien mastot.
- Selkeät maamerkit kuten jyrkät niemenkärjet
- Kelluvat turvalaitteet
- Loivat niemet, puuryhmät yms.
- Matalat särkät
Jäiden lähdön jälkeen kelluvat turvalaitteet ovat usein siirtyneet paikoiltaan eikä niihin pidä navigoinnissa turvautua. Väylänhoitajat saavat kaikki poijut ja viitat paikoilleen yleensä kahden viikon kuluessa jäiden lähdöstä kyseisellä alueella. Talvella liikkuvan jään alueella kelluvat turvalaitteet saattavat jäädä jään alle.
Turvalaitteiden määrä on jatkuvasti kasvanut väylien turvallisuusvaatimusten myötä. NAVI-hankkeen myötä tämä suuntaus jatkuu, kun karttaan merkityn väyläalueen ääriviivoja ruvetaan yhä enemmän merkitsemään poijuin ja viitoin.
Väylänhoitoveneen tunnistat rungon alaosan punaisesta väristä ja valtion lipusta. Kun väylänhoitovene on rantautunut tai paikoillaan turvalaitteen vieressä vältä lähelle menemistä ja erityisesti aallokon aiheuttamista.
Suuremmilla väyläaluksilla työskentelee myös sukeltajia. Kun sukelluslippu on ylhäällä aluksen lähelle ei saa mennä, kuten ei muutenkaan aluksen ollessa huoltokohteella.
Merenkulun turvalaitteiden kansainvälistä koordinointia hoitava järjestö on nimeltään IALA.
