CE-merkitty vene on turvallinen

Sen, että vene on valmistettu direktiivin määräysten mukaan, kertoo CE-merkintä. Merkinnän löydät kilvestä, johon valmistaja on merkinnyt mm. veneen suurimman sallitun konetehon ja kuorman sekä henkilömäärän. CE-merkintä on valmistajan antama vakuutus määräysten täyttämisestä ja asianmukaisesta sertifioinnista.

Tällaisen CE-merkityn veneen voi ostaa varsin turvallisin mielin. EU-maissa on saanut kesäkuun 1998 jälkeen rakentaa ja myydä vain direktiivin mukaisia veneitä. Direktiivin mukaan valmistetut ja CE-merkinnällä varustetut veneet ovat sellaisinaan myyntikelpoisia muissakin EU-maissa.

Vaikka CE-merkintä ei ole varsinainen laatutakuu, voi sitä kyllä pitää turvallisuusmerkintänä. Koska CE-merkintä kuitenkin on vain valmistajan vakuutus, valvoo viranomainen eli Liikenteen turvallisuusvirasto pistokokein merkinnän paikkansa pitävyyttä. Veneilytarkastajat tutkivat veneitä messuilla sekä valmistajien ja myyjien tiloissa. Liikenteen turvallisuusvirasto on myös se taho, jolle ilmoitetaan epäilyt siitä, ettei joku markkinoilla oleva vene täytä direktiivin vaatimuksia tai CE-merkintä puuttuu kokonaan.

Huvivenedirektiivin vaatimukset koskevat niin veneen rakenteellista turvallisuutta – mm. lujuutta, vakavuutta ja kelluvuutta - kuin päästöjä ja palontorjuntaakin. Ei kuitenkaan ole syytä tuudittautua luulemaan, että CE-merkitty vene olisi automaattisesti uppoamaton tai täysin turvallinen; paljon on kiinni veneilijän omasta käyttäytymisestä ja toiminnasta. Se miten vene toimii ja kuinka sitä tulee käyttää, selviää käsikirjasta, jollainen on veneessä pakollinen.

Mitä käytetyn veneen ostajan on hyvä tietää?

EU-maassa ennen 16.6.1998 valmistetussa veneessä ei tarvitse olla CE-merkintää, mutta muualta, vaikkapa USA:sta tuotavissa, vuoden 1950 jälkeen rakennetuissa veneissä merkintä pitää olla. Luotettavuusketjun säilyttämiseksi on hyvä selvittää, onko vene laillisesti saatettu markkinoille eli myyty EU-markkinoilla ennen 1998 kesäkuuta. Liikenteen turvallisuusviraston veneilytarkastajat auttavat mielellään.

Huvivenedirektiivi luokittelee veneet sen mukaan, millaisissa sääoloissa selviytyviksi ne on suunniteltu. Tiukimmat vaatimukset täyttävän A-luokan veneet on tarkoitettu valtamerioloihin kestämään kovaakin, jopa yli 17 metriä sekunnissa puhaltavaa tuulta ja yli neljämetrisiä aaltoja. Asteikon toista päätä edustavan D-luokan eli suojaisien vesien veneitä ei ole tarkoitettu yli 5,5 m/s tuuleen. Myös aallonkorkeus otetaan luokituksessa huomioon. Suunnitteluluokka kerrotaan kilvessä ja veneen käsikirjassa.

Suunnitteluluokat                                  

A Valtameri - Kovasta tuulesta myrskyyn               

B Avomeri - Navakasta kovaan tuuleen

C Rannikko - Kohtalaisesta navakkaan

D Suojaisat vedet - Tyynestä kohtalaiseen tuuleen

Avomerta ovat luokituksessa Itämeri, Pohjanlahti ja Suomenlahti, rannikkoa ulkosaarten lisäksi suuret järvet ja suojaisia vesiä sisäsaaristo, järvet ja joet.

Veneen luokitus selviää CE-kilvestä ja käyttäjän käsikirjasta.

Direktiivin määräysten ulkopuolelle jäävät mm. kanootit ja kajakit, kilpaveneet, purjelaudat sekä ennen vuotta 1950 rakennettujen veneiden yksilölliset jäljitelmät.

Veneille uusia ympäristömääräyksiä

Vuoden 2006 alusta kokonaisuudessaan voimaan tullut muuttunut huvivenedirektiivi toi uusia rajoituksia veneiden pakokaasu- ja melupäästöihin ja samalla yhdenmukaisti niitä. Pakokaasujen hiilimonoksidin, hiilivetyjen, typpioksidien ja hiukkaspäästöjen rajoitukset vaihtelevat sen mukaan, onko kyseessä kaksi- tai nelitahtinen bensiinimoottori vai dieselmoottori.

Veneen ja moottorin kokoonpanon melupäästörajat taas vaihtelevat moottorin tehon, tyypin ja asennuksen mukaan siitä riippuen, onko kyseessä sisämoottori tai perämoottori, ulkolaitamoottori, vesiskootteri vai yksi- tai monimoottorijärjestelmä. Huvivenedirektiivin piirissä ovat nyt siis myös vesiskootterit.

Ympäristöä ja terveyttä koskevien tavoitteiden lisäksi muutoksella halutaan tehostaa Euroopan sisämarkkinoiden toimintaa yhdenmukaistamalla lainsäädäntöä ja näin poistamalla kaupan esteitä. Tosin uudet raja-arvot ja aikataulu tuovat valmistajille myös kustannuksia, jotka varmaankin heijastuvat hintoihin.

Muutokset koskevat ensi sijassa vene- ja moottorivalmistajia mutta myös veneiden jälleenmyyjiä, venekorjaamoita sekä EU:n ulkopuolelta veneitä ostavia. Pääsääntöisesti direktiivi ei koske omaan käyttöön rakennettavia veneitä.