Majakat

Majakoiden historiaa

Suomen luotsi- ja majakkalaitos perustettiin 1696 erillisenä alaosastona Ruotsin valtakunnan vastaavan laitoksen yhteyteen. Sen toimintaa johdettiin aluksi Karlskronasta, vuodesta 1770 Helsingistä Viaporin merilinnoituksesta.

Suomen ensimmäinen majakka rakennettiin 1753 Utön kallioluodolle Pohjois-Itämerelle Turkuun johtavan väylän suulle. Sen pyöreä torni oli muurattu kivestä, ja siinä poltettiin kynttilöitä ja öljylamppuja. Lisävalona poltettiin rautaisessa korissa palavia hiiliä.Toinen majakka rakennettiin 1800 Porkkalaan Suomenlahdelle. Molemmat majakat kärsivät pahoja vaurioita sodassa Venäjää vastaan 1808-09.

Suomen siirryttyä 1809 autonomisena suuriruhtinaskuntana Venäjän yhteyteen alkoi rannikoiden majakkaverkko vähitellen hahmottua. Kaikkein eniten - yhteensä 18 kpl – majakoita rakennettiin 1800-luvun jälkipuoliskolla. Vuosisadan vaihtuessa Suomen vesillä oli 24 majakkaa ja 12 majakkalaivaa. Henkilökuntaa niissä oli yhteensä 261. Majakkalaitos oli jaettu yhdeksään luotsipiiriin, joiden toimintaa ohjasi Helsinkiin sijoitettu luotsi- ja majakkalaitoksen ylihallitus.

Suurin osa varhaisimmista majakkatorneista oli rakennettu tiilestä. Majakan hoito-henkilökunnalle, johon kuului tavallisesti majakkamestari ja kolme majakanvartijaa, rakennettiin majakkatornin viereen puiset asuinrakennukset. Ainoastaan muutaman hyvin pienelle luodolle rakennetun majakan väki joutui asumaan itse majakkatornissa. Ensimmäiset rautaiset majakkatornit rakennettiin 1880-luvulla. Niistä kuuluisin oli kauas pohjoiselle Itämerelle pienelle karille rakennettu Bogskär, josta käytettiin nimitystä "Suomen Eddystone".
Majakat sammutettiin talveksi meren saatua jääpeitteen. Majakkamiehet perheineen asuivat silti majakkasaarilla yli talven. Pitkäaikaiseen eristäytyneisyyteen tuomittua majakoiden väkeä olivat uhkaamassa monenlaiset vaarat. Pahin onnettomuus sattui Pohjanlahdella Norrskärin majakalla talvella 1899, jolloin kaikki kolme hylkeenpyyntiin lähtenyttä majakanvartijaa katosivat lumipyryssä talviselle jäälakeudelle.

Ensimmäiset linssilaitteet asennettiin Suomen majakoihin 1860-luvun alussa. Valolaitteiden polttoaineeksi otettiin petroli. Vuodesta 1906 alkaen siirryttiin vähitellen asetyleenikaasun ja ruotsalaisen Gustaf Dalenin kehittämien automaattisten valolaitteiden käyttöön.

Suomen itsenäistyttyä 1917 majakoiden ylläpito siirtyi merenkulkuhallitukselle. Merkittävin kehitysaskel majakkatekniikassa otettiin 1950-luvulla, jolloin majakkalaivoja ryhdyttiin korvaamaan merenpohjaan perustetuilla pohjamajakoilla. Nämä arktisiin olosuhteisiin vahvistetut automatisoidut majakat kestävät liikkuvien jääkenttienkin paineen.

Nykyisin kaikki Suomen majakat ovat miehittämättömiä. Viimeinen miehitetty majakka oli Pohjanlahden Norrskär, josta majakanvartijat poistuivat lopullisesti 1984. Suomen viimeinen majakkalaiva poistettiin jo 1974. Viimeiset kaasukäyttöiset majakat muutettiin sähkökäyttöisiksi 1992.

Nykyisin Suomen merenkulkuhallinnolla on hoidossaan 49 majakkaa. Niistä 12 toimii kaapelia myöten saatavalla verkkovirralla, kahdella on oma voima-asema, 16 toimii tuulienergialla ja 19 aurinkoenergialla.

Majakoiden lisäksi Suomen yhteensä 8 500 kilometrin mittaisen meriväylästön varrella on kaikkiaan 2 500 pienempää Liikenneviraston ylläpitämää valaistua merenkulun turvalaitetta.