Bengtskärin luoto alkoi saada suurta merkitystä 1800-luvun lopulla, kun Hangon satama avautui talviliikenteelle. Tärkeällä laivareitillä Utöstä Hankoon oli aukko tällä kohdin. Majakan rakennuttaminen sai vauhtia vasta vuonna 1905, kun höyrylaiva Helsingfors ajoi tuhoisasti karille Bengtskärin ulkopuolella. Rakentaminen aloitettiin välittömästi seuraavana vuonna kallioperän louhinnalla. Sen punaista graniittia käytettiin majakan kivijalkaan.
Majakan kylkeen rakennettu asuinsiipi ja itse majakkatorni muurattiin Hangosta tuoduista tiilistä. Rakennustyössä uurasti yhteensä 124 lähistön saarilta pestattua työntekijää: kirvesmiehiä, kivimiehiä, seppiä, muurareita, apumiehiä ja laastinkantajanaisia. Majakka valmistui ennätyksellisessä yhdeksässä kuukaudessa. Lopullisessa 52 metrin korkeudessaan merenpinnasta se oli ja on vieläkin koko Pohjoismaiden korkein majakka.
Bengtskärin kolmikerroksisessa asuinrakennusosassa asui viisi majakkamiestä perheineen. Majakan väkiluku oli parhaimpina vuosina 37 henkeä. Silloin oli lapsille järjestetty oikea kansakoulu opettajattarineen. Rakennuksen alimmassa kerroksessa olivat varastot ja konehuoneet, toisessa majakanvartijat perheineen ja kolmannessa asui majakkamestarin perhe. Majakan vieressä oli kivestä rakennettu sauna ja petrolivarasto.
Majakan valolaitteeksi hankitiin ranskalainen viisi metriä korkea Fresnelin 2. luokan linssistö. Valotunnuksena oli 20 meripeninkulman päähän näkyvä vilkkuvalo. Polttoaineena oli petroli. Sodat vaurioittivat majakkaa useasti ja 1959 se peruskorjattiin viimeisten vaurioiden jäljiltä. Samalla majakka sähköistettiin. Vuonna 1968 majakanvartijoiden virat lakkautettiin ja majakka automatisoitiin.