Isokari

Valomajakan rakentaminen Isoonkariin tuli ajankohtaiseksi Suomen jouduttua Venäjän yhteyteen 1809. Pohjanmaan merenkulkijoille oli suunniteltava uusi Ruotsin saariston kiertävä purjehdusreitti Itämerelle. Majakkatornin suunnitteli luotsimajuri Gustaf Brodd esikuvanaan Venäjän Kronstadtin edustalle rakennettu Tolbuhinin majakka. Piirustukset tarkisti Carl Ludvig Engel, joka rakennutti alaoven päälle kreikkalaistyylisen päätykolmion ja pilarit. Isonkarin majakkatorni valmistui vuonna 1833. Sen valolaitteena oli yhdeksän hamppuöljylamppua, joiden isot heijastimet oli kiinnitetty kahteen vaakasuoraan puukaareen. Lamput antoivat kiinteätä valkoista valoa kaakon ja koillisen väliseen länsisektoriin. Majakan valaistus voitiin sytyttää kuitenkin vasta 1838, koska uuden väylän merenmittaukset ja viitoitus saatiin valmiiksi vasta silloin. Isonkarin ensimmäinen majakanvartija, Ernst Timén, sai paikkansa hieman erikoisella tavalla. Toimiessaan Helsingissä 1830-luvulla vossikkana sai hän kyytiinsä kaksi luotsilaitoksen herraa. Kuultuaan herrojen keskustelevan Isonkarin majakanvartijan paikasta ilmoittautui hän oitis palvelukseen. Timénistä tuli majakanvartija ja ylimajakkamestari. Siitä lähtien Isonkarin majakkamestarin virkaa on hoitanut saman suvun jäsen. Isonkarin majakka oli todennäköisesti rakennettu heijastamaan länteen päin Suomen uuden emämaan mahtavuutta. Ensimmäinen väritys majakkatornissa oli keltainen. 1890-luvulla tornin väritys muutettiin punavalkoraidalliseksi, 1930-luvulla mustavalkoraidalliseksi ja vuonna 1986 jälleen punavalkoiseksi. Myös valolaitteen tekniikka on muuttunut petrolilampun, painepolttimon ja asetyleenikaasun kautta sähköiseksi automaattimajakaksi.