Kallo

Porin edustalle, Kallon saarelle, pystytettiin ensimmäinen puinen loistokoju diopterisine valolaitteineen vuonna 1884. Majakan ensimmäinen sumumerkinantolaite oli vuodelta 1901 peräisin oleva käsikäyttöinen ns. Hansenin sireeni. Vuonna 1906 sireeni muutettiin kuulamoottoreilla ja kompressoreilla toimivaksi ja sille rakennettiin konesuoja, jossa oli myös koneenkäyttäjän asunto. Sumutorven pituus oli 7 metriä ja kidan halkaisija 3. Kesällä 1903 Kallon majakka rakennettiin uuteen uskoon. Uusi kahdeksankulmainen majakkatorni koottiin rautaelementeistä ja sen kupeeseen rakennettiin loistonhoitajan asunto. Majakkaan asennettiin kaksi päällekkäistä valolaitetta, joiden tunnuksina oli toisistaan poikkeavat punavalkoiset vilkkuvalot. 1930-luvulla majakka muutettiin ensin kaasu- ja sitten sähkökäyttöiseksi. Myös sumutorvi korvattiin 1930-luvulla sähkökäyttöisellä nautofonilla.