Lågskär

Ensimmäinen, 23 metriä korkea tunnus-majakka rakennettiin Lågskärin kalliosaarelle jo vuonna 1794. Valoton pooki oli kuitenkin riittämätön merimerkki sijainniltaan näinkin tärkeälle paikalle, joten vuonna 1835 Ruotsin meriviranomaiset suostuttelivat Suomen luotsilaitoksen muuttamaan Lågskärin valomajakaksi. Vuonna 1840 valmistunut valomajakka näytti valkoista kiintovaloa yhdentoista hamppuöljylamppunsa avulla. Krimin sodan ajaksi vanhan puumajakan valolaitteisto siirrettin turvaan mantereelle. Sodan jälkeen majakka päätettiin uusia kivirakenteiseksi tukevaksi torniksi. 1859 valmistunut majakka oli kahdeksankulmainen ja sen rautainen lyhtyrakennus oli 30 metriä merenpinnan yläpuolella. Majakassa oli ympäri näköpiirin valaiseva valkoinen kiintovalo joka näkyi 11 mpk:n päähän. Vuonna 1880 majakkaan saatiin Fresnelin järjestelmän mukaiset linssit. Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä yksinäisellä kalliosaarella sijaitsevaa Lågskäriä pidettiin liian hyvänä maamerkkinä vihollisille, joten se päätettiin tuhota. Vuonna 1915 Venäjän armeija räjäytti majakkatornin linsistöineen päivineen taivaan tuuliin. Myös saaren vuonna 1840 rakennetut majakkamiesten asuinrakenukset poltettiin maan tasalle. Vapaussodan päätyttyä Lågskär oli vastaperustetun merenkulkuhallituksen kiireisin uudisrakennuskohde. Katkaistun pyramidin muotoinen torni rakennettiin betonista. 1920 majakkaan saatiin valolaitteisto, joka oli ensimmäinen laatuaan maailmassa. Ruotsalaisen AGA:n valmistama laite oli automaattisesti pyörivällä linssipylväällä varustettu asetyleenivalolaitteisto. Vuonna 1961 majakka muutettiin täysautomaattiseksi ja sen miehitys lopetettiin.