Suomen leijona

Suomen ensimmäinen uuden vieteritekniikan pohjamajakka Suomen leijona sijaitsee keskellä avomerta, 46 km Utöstä lounaaseen. 1980-luvun alussa alkaneita rakennustöitä haittasivat kovat myrskyt ja pitkä, lähes neljän tunnin matka lähimpään suojapaikkaan. Jo merenpohjan tutkiminen ja tasoitus veivät aikaa laineiden vyöryessä jopa kymmenmetrisinä ylitse. Kuusikulmainen teräsbetoninen kasuuniosa hinattiin lopulta paikalle keväällä 1987.

Kasuuniosan upottamisen ja täyttämisen jälkeen teräsrakenteet asennettiin liitoksilla paikalleen. Majakan kokonaispainoksi tuli 4000 tonnia. Tekniseltä ratkaisultaan majakka on ensimmäisiä maailmassa ja täysin suomalainen keksintö. Sen vesirajan hoikka runko kerää jääkuormaa vähemmän kuin massiivisemmat rakenteet. Jäiden aiheuttama tärinä vaimentuu ainutlaatuisen jousitussysteemin ansiosta ja näin linssistön elinikä pitenee.

Majakan rakenne on muilta osin terästä paitsi helikopteritaso, joka on betonia ja toimii samalla vaimentavana painona tärinöitä vastaan. Voimanlähteenä on tuuligeneraattori ja valonvoimaa 23.000 kandelaa. Majakan valotunnus on yksi valkoinen vilkku 12 sekunnin välein. Sinivalkoiseksi maalattu majakka viestittää maahan saapuville Suomen aluevesien alkamisesta. Kerrotaan, että leikkimielinen nimi annettiin vastineeksi Ruotsin Svenska Björnille.