Yttergrund

Selkämeren keskiosan rannikolle, Siipyyn niemen edustalle Yttergrundin saarelle päätettiin vuonna 1880 rakentaa valomajakka. Sen sai rakentaakseen helsinkiläinen Kone & Siltarakennus, jonka verstailla Sörnäisten rannassa työt aloitettiin kesällä 1891. Tornin kylkilevyt leikattiin, muotoiltiin ja koottiin yli 40 metriseksi torniksi pajan pihassa. Luotsilaitoksen tarkistuksen jälkeen palat numeroitiin, torni purettiin ja laivattiin Yttergrundiin.

Rakennustyöt Yttergrundissa aloitettiin keväällä 1892. Saaren korkeimmalle kalliolle muurattiin ja pultattiin 31 metriä ympärysmitaltaan oleva kivijalka. Tornin tukirangon pystypalkit kiinnitettiin peruskallioon poratuilla 10 cm paksuisilla kiilapulteilla. Seitsemänmilliset helmapellit niitattiin tukirankoihin ja torni jaettiin välipohjilla kymmeneen kerrokseen. Tornin huipulle johtavissa kierreportaissa on 230 askelmaa.

Yttergrundiin hankitut petrolikäyttöiset Fresnelin järjestelmän mukaiset valolaitteet olivat ainutlaatuiset koko Pohjolassa. Niissä oli kaksi päällekkäin asennettua linssistöä, joista saatettiin käyttää hyvän näkyvyyden vallitessa vain toista. Valo kantoi lähes 14 mpk:n päähän. Komea torni herätti kiinnostusta ulkomaita myöten. Sen piirustukset koristivat Suomen suurruhtinaskunnan näyttelypaviljongin seinää Pariisin maailmannäyttelyssä 1900.

Lähes 41 m korkeine torneineen Yttergrund on maamme toiseksi korkein majakka. Samanaikaisesti majakan kanssa rakennettiin sen viereen puiset asuinrakennukset majakanvartijahenkilökuntaa varten. Majakka muutettiin myöhemmin asetyleenikäyttöiseksi. Vuonna 1963 se automatisoitiin ja miehitys lopetettiin. Kaasukeskus suurennettiin 31 pulloa käsittäväksi, jolloin riitti, kun tarkastuslaiva kävi täyttämässä sen kerran vuodessa.