Merillä veneilyn runkoväylä kulkee Virolahdelta, aivan itärajan tuntumasta aina Pohjanlahdelle asti, ja se tarjoaa veneilijöille helpon ja turvallisen kulkuväylän, jolla pienempien veneiden on mahdollista pysyä poissa kauppaalusten väyliltä. Runkoväylän suosiminen on kaikin puolin järkevää – vaikka varovaisuutta toki aina vesillä liikkuessa tarvitaankin, nyt veneilijät voivat huoletta ja vaivatta kulkea pitkän matkan samalla väylällä.

Turvallisesti ja tasalaatuisesti

Rajulla kelillä ja pimeällä purjehtiminen on haastavaa, eikä silloin ainakaan tee mieli leikkiä kissaa ja hiirtä esimerkiksi suuren autolautan kanssa. Toisin kuin monilla perinteisillä veneväylillä, runkoväylän navigointia pimeällä ja vaikeammissa sääolosuhteissa on helpotettu heijastimilla ja tihennetyllä viitoituksella.

Runkoväylällä on kulkusyvyyttä vähintään 2,4 metriä ja alikulkukorkeutta 18 metriä. Nykyisiin sinisiin merikarttasarjoihin veneilyn runkoväylä on korostettu harmaalla värillä. Tuleviin sinisiin merikarttasar-joihin korosteväri vaihtuu vuodesta 2005 alkaen vihreäksi. Rannikkokartoissa ja muissa merikartoissa runkoväylää ei ole korostettu.

Väylät eivät rajoitu suolaisille vesille, vaan niitä löytyy myös sisävesiltä. Kaikki tuhansien järvien maan sisävesistöistä eivät tietenkään ole yhteydessä toisiinsa, mutta kolme pääaluetta – Vuoksen, Kymijoen ja Kokemäenjoen vesistöt – soveltuvat loistavasti veneilyyn.

Varsinkin Vuoksen vesistö on suosittu alue, onhan kyseessä sentään Suomen suurin, yhtenäisin ja kulkukelpoisin sisävesistö, jolle on vieläpä kulkuyhteys Suomenlahdelta Saimaan kanavan kautta. Yhteensä näiltä järvialueilta löytyy erilaisia väyliä ja kanavia yli 6 500 kilometrin verran, ja turvalaitteitakin on noin 20 000 kappaletta.

Suomenlahdella veneily ei ole koskaan ollut näin helppoa ja turvallista. Reitin aloittavalta Virolahti-Hanko-osuudella on turvalaitteita noin kilometrin välein. Suunnitteluperiaatteena onkin ollut, että jokaisen runkoväylän merimerkin kohdalta pitäisi näkyä jo ainakin yksi seuraava, ellei useampikin merkki. Niinpä navigointi ei tuota ongelmia huonollakaan kelillä. Myös reitin varrella olevat kummelit ovat perinteisten valkoisten kivikummeleiden sijasta voimakkaasti heijastavia levykummeleita, jotka on helppo huomata pimeälläkin. Kummeleissa on myös kirjaintunnus, jonka avulla kummeli on helppo sijoittaa merikartalle.

Runkoväylällä on valoja vain niillä osuuksilta, joilla väylä liittyy kauppamerenkulun väyliin. Koska jokainen väylän turvalaite on varustettu kunnon heijastimilla, valonheittimen avulla yölläkin voi kulkea helposti ja turvallisesti, kunhan muistaa ottaa huomioon kulloisetkin olosuhteet. Havaittavuuteen on panostettu muutenkin: viitat ovat laivaväyliltä tuttuja halkaisijaltaan 225 millimetrin viittoja, jotka osuvat silmään merkittävästi paremmin kuin perinteisesti veneilyväylillä käytetyt, 160mm:n viitat. Jokaisen viitan sisällä on myös tutkaheijastin, jonka ansiosta merkit näkyvät myös kohtuullisesti tutkassa.

Hangosta Poriin läpi saariston

Jatkettaessa Hangosta eteenpäin tilanne kuitenkin muuttuu hiukan, sillä vedet ovat syvempiä ja olosuhteet erilaiset. Hangosta eteenpäin väylän pääasiallinen tarkoitus onkin johdattaa veneilijät ja vilkas kauppaliikenne pois toistensa tieltä, mikä luonnollisesti tekee vesillä liikkumisesta turvallisempaa ja mukavampaa. Reitti kulkee läpi kauniin Turun saariston, ja siitä erottuu myös erillinen haara Kihdille.

Tämä osuus reitistä hyödyntää vanhoja väyliä, eikä turvalaitteita ole yhtä tiheästi kuin aiemmalla osuudella. Niinpä pelkän valonheittäjän kanssa navigointi ei enää onnistu. Turvalaitteet ovat kuitenkin samanlaisia kuin reitin alkupäässä, ja väylällä on tästä erosta huolimatta yhä helppo kulkea, varsinkin jos käytössä on hyvä tutka.

Pohjoisessa veneilyn runkoväylä päättyy Merikarvian majakan pohjoispuolelle. Eteenpäin voi silti toki jatkaa, sillä veneväylät jatkuvat vähintään 1,5 metrin syvyisinä aina Pohjanlahdelle asti.